Romeon pennut 2-vuotta!

Pari vuotta sitten elettiin jännittäviä hetkiä ja odoteltiin kovasti pentukuulumisia Hollannista. Lopulta pentujen syntymästä tuli tietoa ja tästä eteenpäin seurasimme pentujen kehitystä pentulaatikkoon asennetun webbikameran ja monien kuvien kautta.  Koko prosessi kaikkinensa – Romeon tuorespermalla tehdystä astutuksesta alkaen – oli valtavan mielenkiintoinen. Oli hienoa saada tästä pentueesta Rauha lopulta tänne Suomeen.  Alkujaan Rauhan piti tulla minulle, mutta myin koiran Katialle, koska koiran paikkaa ei meillä tuossa vaiheessa ollut. En ole katunut tätä päätöstä. Katia on tehnyt Rauhasta Tähden ja mitä todennäköisemmin siitä tulee vielä hieno jalostusnarttu Tarita`s kenneliin.  Molemmista pennusta kasvoi terveitä, hyväluonteisia, rodunomaisia ja kaikin puolin hienoja koiria. Onnea molemmille pennuille synttäreiden johdosta!

rob

Alakuvassa Rauha ja Wellus ja ”pentujen” tuoreet kuvat. ❤

kuva Katia Närvä

 

 

wellus 2 v

kuva Tamar Wibier

 

Kuulumisia

Kevään kunniaksi blogin ulkoasukin muuttui. Jospa tämä tekstin pienentyminen nopeuttaisi silmälasienkin hankintaa… 😉

Tänään olin alkujaan tarkoitus olla Romeon kanssa Jatin agikisoissa, mutta varoaika nukutuksen jälkeen esti moiset jutut, joten nyt vaan olla möllötellään kotona. Aurinko paistaa ja jonkinasteisessa mielenhäiriössä tulin pesseeksi ikkunatkin puhtaaksi kuonojen jäljistä. Takapiha on muuttunut kurakentäksi Myyn ja Romeon spurttejen jäljiltä… Muutama kierros kurarälliä takapihalla ja sitten sisälle tepsuttelemaan valkoisille laattalattioille ja kohta sama uudestaan. : p Koirattomat ihmiset saavat slaagin täällä käydessään, vaikka kyllä se luuttu ahkerasti meilläkin heiluu, uskokaa tai älkää.

Käytiin tänään hiekkakuopilla juoksuttamassa lauma. Ihan sikana harmittaa kun kamera jäi kotiin! Aurinko paistoi täydeltä terältä ja koirat juoksivat innoissaan kirpakkaassa aamun pakkassäässä!

Samalla reissulla jaettiin myös tulevia Match Show-mainoksia, jolla keräämme rahaa seuran Vepe (vesipelastus) -venettä varten. Jyväskylän Hippoksen tapahtumassa on myös mukana koiravalokuvaaja Salla Kuikka, joka ottaa muotokuvia koirista tai koirakoista vaaleaa taustaa vasten. Hinta 3e. Kuvat saa sähköpostiin toimitettuna. Säävaraus, sateella ei kuvata.Ilmoittautumiset alkavat klo 11 ja hinta on 6 euroa. Kannattaa tulla kauempaakin mukaan! 🙂

1898737_10152078775602655_2059416243_o

Myyn juoksut ovat nyt sitten varmaan juostu, tai ainakin Romeon kiinnostavuus sitä kohtaan on lopahtanut. Myystä on tullut aikuinen ja varsin ärsyttäväkin sellainen. Hihnassa kulkeminen on asia, joka puhututtaa yhä. Voin sanoa, että tuirekaimionopein ei nyt edistytä – ei. 😉 On tahtoa huomattavasti paljon enemmän kuin näillä aikaisemmilla otuksilla. Myy edelleen vetää hihnassa kuin höyryveturi, JOS sillä on yhtään enempää hihnaa. Se on – joko tai tyyppi. Ainoa milloin Myy kulkee hyvin hihnassa kun laitan sen lyhyeen hihnaan, kuristuspannan kaulaan ja sitten mennään rinnakkain ja haistelematta. Eipä ole koiralla kovin kivaa kulkea noin pitikiä matkoja, mutta toinen vaihtoehto on hinautua painona sen perässä ja se taas ei miellytä minua. ; ) Pitkässä hihnassa ei usko hyvällä – hakee namin joo, jonka jälkeen ryntää taas vetämään hihnan päähän. Kehu oikeasta paikasta – ei auta kun sadasosasekunnin ja taas mennään, eikä usko pahalla (tiukka kielto, hihnasta nykäisy). Vinkkejä saa antaa, ennen ku mie romahan ja mielellään kuulisin vinkkejä myös belgiharrastajilta?

Hyviä uutisia kuuluu jälleen kerran Romeon Rauha-pennun suunnalta. Rauha luustokuvattiin ja koko koira oli täydellisen priimaa. Silmät terveet,  lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja sen lisäksi Rauha oli myös TgAA negatiivinen ja sillä oli loistavat kilppariarvot! Ainoa harmi tässä Hollantilais-Suomalaispentueessa oli, ettei pentuja ollut enempää! 

rauha

Vuoden alku

Uusi vuosi käynnistyi ja toivotaan, että se tuo mukanaan paljon hyviä asioita. Ennen kaikkea toivotaan kaikille terveyttä, niin ihmisille kuin eläimillekin. Laumalle yhtä hyviä välejä kuten tähänkin asti. 🙂

Vuoden alkua väritti eniten se, että esikoinen lähti Loppiaisena armeijan harmaisiin Kajaaniin. On ollut melkoisen haikea tunne.. Vastahan tuo poika oli semmoinen pieni pallero… mihin se aika oikein menee?

Blogin kohtalo alkaa olla vähän vaakalaudalla, koska jostain syystä wordpressillä päivittäminen tökkii kovin kirjoituksen ja kuvien laiton osalta… Jos muutosta parempaan ei ole näkyvissä, niin taidan laittaa tältä osin pillit pussiin ja jatkaa ainoastaan bloggerissa (treeniblogissa) päivityksiä. Ei vielä luovuteta, mutta ärsyttää kovasti.

sivu 004

Joulun jälkeisillä vapailla treenailtiin mm. hakua ja tottista ja käytiin mm. pitkällä metsälenkillä Villassa. Hakua ei yleensä tähän aikaan vuodesta enää treenata suuren lumimäärän ja kovien pakkasten takia, mutta nyt kun maa on sula ja ilma varsin leuto, niin mikäs on näitä ns. kesälajeja jatkaa. Varsinkin mejäilijät tekevät täyttä päätä jälkiä ja harjoitteluun on ollut koko syksyn hyvät mahdollisuudet. Sääennuste lupaa muutosta lähipäivinä, joten eiköhän se talvi vielä saada kaikille sitä haluaville.

Loppiaisena käytiin katsomassa myös Sarin holskun pentuja Kiilankullan kennelissä. (>> http://www.kiilankullan.fi/) Tuosta yhdistelmästä piti alkujaan tulla meille koira, mutta viime hetkellä väliin kiilasi Pikku-Myy…

carma1

Pentueen emän Carman olen tuntenut pitkään, kun ollaan Sarin kanssa kavereita ja olen paljon treenannut Sarin ja Carman kanssa. Carma on ehdottomasti paras tapaamani lk-holsku luonteensa ja myös muiden ominaisuuksiensa puolesta. Carma on tasapainoinen, rauhallinen ja hyvän hermorakenteen omaava koira. Paras piirre siinä on vieläpä sen suuri mielyttämisenhalu. Se tekee nöyrästi ja aina halukkaasti töitä omistajalleen, mikä ei ole mielestäni valitettavasti ollenkaan itsestäänselvyys hollanninpaimenkoirille tänä päivänä. Se ei myöskään häröile joka suuntaan, kuten monilla holskuilla on tapana, vaan esim. paikkamakuussa sen katse on aina siellä missä omistaja on. Carman kohdalla kyse ei ole pelkästään koulutuksesta, vaan sen hyvästä ja tasaisesta luonteesta. Sivuseikkana vielä, että se on myös varsin kaunis. 😉 Toivotaan, että noissa alla olevissa kuvissa on monta, monta pikku Carmaa ja emä periyttää pennuilleen tuota omaa hienoa holskun luonnettaan.

carma2

Helsinki Winner 2013 ja muita kuulumisia

rauha

Romeon Rauha pentu osallistui viikonloppuna kahtena päivänä Helsingin Kansainväliseen koiranäyttelyyn ja varsin upealla menestyksellä jälleen kerran!. Lauantaina pitkäkarvaholskuja oli 23 ja Rauha oli hienosti roppi (rotunsa paras) ja sai tittelin PMV -13. (Pohjoismaiden Voittaja 2013) Sunnuntaina pk-holskuja oli mukana 29 ja Rauha jälleen roppi sekä V-13. (Voittaja 2013) ”Kirjaimia” nimen eteen on tullut jo melkoinen määrä nuorelle koiralle. Rauha kun täyttää huhtikuussa vasta kaksi. Rauha on nyt BY MVA HU JMVA LT JMVA LV JMVA EE JMVA BALT JMVA LTJV-13 LVJV-13 TLNJW-13 TLNW-13 JMV-13 BYV-13 PMV-13 V-13 HERTOGIN HADEWYCH V.D. ROZEBORGH. Hienoja titteleitä, kun joukosta löytyvät vielä nuo Juniori Maailman Voittaja 2013 sekä Pohjoismaiden Voittaja -13.

Romeo-isukki ja muu poppoo onnittelevat Katiaa ja ihanaa Rauhaa. 🙂

_DSC4660

Ylpeä isäkoira 🙂

Myyn selkä tuntuu jo paremmalta, joten toivoa on, ettei mitään suurempaa selässä lopulta olisikaan. Koirahieroja Erika Hankalin kävi meillä kotona katsomassa Myyn selkää ja totesi yhden nikaman painuneen muita alemmaksi, sekä Myyn kropan olevan melko jumissa. Hoidoksi mahdollisesti osteopaatilla käynti (nikaman laitto paikoilleen), jos hieronnalla ei saada toivottua apua aikaiseksi. Kevyt ravi olisi suotavaa ja ”koirakeilaus” 😉 on ehdottomasti kielletty. Myyn selkä kuvataan vuoden alussa, joten siinä viimeistään selviää tilanne tarkemmin. Liukastellakaan ei saisi, joten…

varotus 002

Kelit ovat vaihdelleet kovasti. Välillä tupruttaa kovasti lunta ja välillä maa on kuin luistinrata. Tarkkana saa olla lenkkipoluilla, että pysyy pystyssä. Metsässä ollaankin kuljettu paljon ja siellä on hyvä kävellä, eikä liukkaus häiritse. Myy otti kaiken ilon irti parin päivän metsässä samoilusta ja meni koko ajan satalasissa – pomppien kantojen ja risukkojen yli – lähes koko lenkin, vaikka pyysinkin sitä ravaamaan sillai kevyesti selkää ajatellen…. Kotona venytteli sekä etu- että takapäätä hyvin nautinnollisesti lenkkien ja levon jälkeen ja näytti kovasti elämäänsä tyytyväiseltä. Ei auta kun toivoa parasta, että the Koheltaja pysyy jotenkin kunnossa.

Luntakaan ei haitaksi asti metsässä ollut. 🙂

14 joulukuuta 005 14 joulukuuta 014

Moore käy yhä säännöllisesti kasvattajansa luona (Wellulla) trimmissä, koska edelleenkään Jyväskylässä ei ole trimmaajaa, joka skotin osaisi oikeaoppisesti trimmata. Olemme molemmat ystäväni Maaritin kanssa sitä mieltä, että skotin viehätys on paljonkin juuri sen veikeässä ulkonäössä. Jos skotin ottaa itselleen, sen pitää myös näyttää skotilta, eikä esim. revityltä rotalta… Joten ei auta kun lastata partajoukkio tasaisin väliajoin Maaritin autoon ja hurauttaa pääkaupunkiseudulle. Päivä alkaa silloin niin, että aamulla kello 7 Moore matkaa Maaritin luo Halssilaan. Aina ensin se saa leikkiä tyttöjen kanssa. Maaritilla on itsellään kaksi Perhaps-skottia; Lavinia ja Elviira sekä lisäksi vielä Lumi-westie. Moore on kuuleman mukaan aina todellinen herrasmies ja sietää hyvin myös Elviira-pentua, joka hyppii sen nenille…. Reissut ovat ilmeisen mieleisiä Mooren mielestä, koska Maaritin luo mennään aina kovasti ovea kohti vetämällä. Tiedä sitten miten jarrutellaan jo Wellun ovella… Skottikuorma siis autoon ja matka Helsinkiin voi alkaa.

Maarit harjoittelee parhaillaan itsekin skotin trimmausta Wellun valvovan silmän alla, joten voipi olla, että Mooren trimmireissut tulevaisuudessa lyhentyvät.

_DSC4813