Pääsiäisen aikaa

arki10

Mitäpä meidän arkeen kuuluukaan? Töitä, lenkkejä, paljon treenilöitä… Koiraharrastus on siitä (-kin) syystä varsin mukavaa, että kaveripiiri on laajentunut viime vuosien varrella melkoisesti. Harrastuspiireissä ei onneksi törmää juurikaan ikäviin ihmisiin. Kaikilla on rotuun katsomatta omat tavoitteensa, joita kohti yhdessä ponnistella toinen toistamme tukien. Ihan tosi, tosi kivoja tyyppejä on tullut tavattua koiraharrastusten myötä ja olen heistä kyllä kiitollinen. 🙂

Myy on jo iso tyttö. Aikuisluonteeltaan se on yhä äärimmäisen kiihkeä, vilkas, ottaa treenaamisen aina hyvin tosissaan ja on tietty hyvin reipas. Edelleen se on hyvin avoin ja sosiaalinen kaikkia/kaikkea kohtaan. Mörköjä sen elämässä ei vielä ole ollut. Myystä ei voi olla pitämättä, vaikka hyvin rasittavakin se on vilkkautensa ja kiihkeytensä vuoksi. Mitään tuhoja se ei ole vielä kodin irtaimiston suhteen toistaiseksi tehnyt, joten samaa mukavaa ”linjaa” mennään tässä asiassa perheen muidenkin koirien kanssa. Paino alkaa olla jo lähes sama mitä Romeolla (noh, viisi kiloa sinne tänne…), joka on hoikassa kunnossa… Voi olla näyttelytulos joskus tiukassa tuolla ulkomuodolla. Josko löytyisi jostain sokeahko tuomari .. Alla muutama tuore kuva mun ”kaunottaresta”. 🙂

arki14 arki3 arki2

Päivittäin on liikuttu paljon luonnossa. Varhaiset aamut ovat tähän aikaan vuodesta ihan parasta. Linnut laulavat ja metsässä on valoisaa. Monesti lähdetäänkin lenkille jo kuuden jälkeen aamusta – oli sitten pyhä tai arki.

Muutama kuva lenkkipolun varrelta.

arki15 arki5

Myyn hihnassa vetämisongelmaan löytyi lopulta ratkaisu – kuonopanta. Koulutus ei ole tuottanut toivottavaa tulosta, vaikka kovasti sen eteen on töitä tehtykin. Romeon kanssa hihnassa vetäminen on ollut helppo kouluttaa pois, mutta sama ei onnistunut Myyn kanssa…. Se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle. Siinä vaiheessa kun omat kädet (ranteet), hartiat, niska huusivat hoosiannaa, oli aika tehdä jotain, ennen kuin joku paikka hajoaa… Kuonpannalla vetämisongelma saatiin ainakin toistaiseksi hallintaan. Ei voi muuta kuin suositella pantaa, eikä Myy ole sitä kovin pahanakaan pitänyt. Nyt on pakko sanoa, että hihnalenkitkin ovat suuri nautinto ja Myyn hallitseminen helppoa!

kuonopanta

Pääsiäisenä käytiin mummolassa. Jakamattomasta huomiosta ja sisäkoiran tärkeästä roolista nautti tällöin Moore. Moore voi vallan mainiosti. On ollut teve, jaksava ja ennen kaikkea – hyvin leikkisä. 🙂

moore paasianen

Mukavaa kevättä kaikille!

Kuulumisia

Kevään kunniaksi blogin ulkoasukin muuttui. Jospa tämä tekstin pienentyminen nopeuttaisi silmälasienkin hankintaa… 😉

Tänään olin alkujaan tarkoitus olla Romeon kanssa Jatin agikisoissa, mutta varoaika nukutuksen jälkeen esti moiset jutut, joten nyt vaan olla möllötellään kotona. Aurinko paistaa ja jonkinasteisessa mielenhäiriössä tulin pesseeksi ikkunatkin puhtaaksi kuonojen jäljistä. Takapiha on muuttunut kurakentäksi Myyn ja Romeon spurttejen jäljiltä… Muutama kierros kurarälliä takapihalla ja sitten sisälle tepsuttelemaan valkoisille laattalattioille ja kohta sama uudestaan. : p Koirattomat ihmiset saavat slaagin täällä käydessään, vaikka kyllä se luuttu ahkerasti meilläkin heiluu, uskokaa tai älkää.

Käytiin tänään hiekkakuopilla juoksuttamassa lauma. Ihan sikana harmittaa kun kamera jäi kotiin! Aurinko paistoi täydeltä terältä ja koirat juoksivat innoissaan kirpakkaassa aamun pakkassäässä!

Samalla reissulla jaettiin myös tulevia Match Show-mainoksia, jolla keräämme rahaa seuran Vepe (vesipelastus) -venettä varten. Jyväskylän Hippoksen tapahtumassa on myös mukana koiravalokuvaaja Salla Kuikka, joka ottaa muotokuvia koirista tai koirakoista vaaleaa taustaa vasten. Hinta 3e. Kuvat saa sähköpostiin toimitettuna. Säävaraus, sateella ei kuvata.Ilmoittautumiset alkavat klo 11 ja hinta on 6 euroa. Kannattaa tulla kauempaakin mukaan! 🙂

1898737_10152078775602655_2059416243_o

Myyn juoksut ovat nyt sitten varmaan juostu, tai ainakin Romeon kiinnostavuus sitä kohtaan on lopahtanut. Myystä on tullut aikuinen ja varsin ärsyttäväkin sellainen. Hihnassa kulkeminen on asia, joka puhututtaa yhä. Voin sanoa, että tuirekaimionopein ei nyt edistytä – ei. 😉 On tahtoa huomattavasti paljon enemmän kuin näillä aikaisemmilla otuksilla. Myy edelleen vetää hihnassa kuin höyryveturi, JOS sillä on yhtään enempää hihnaa. Se on – joko tai tyyppi. Ainoa milloin Myy kulkee hyvin hihnassa kun laitan sen lyhyeen hihnaan, kuristuspannan kaulaan ja sitten mennään rinnakkain ja haistelematta. Eipä ole koiralla kovin kivaa kulkea noin pitikiä matkoja, mutta toinen vaihtoehto on hinautua painona sen perässä ja se taas ei miellytä minua. ; ) Pitkässä hihnassa ei usko hyvällä – hakee namin joo, jonka jälkeen ryntää taas vetämään hihnan päähän. Kehu oikeasta paikasta – ei auta kun sadasosasekunnin ja taas mennään, eikä usko pahalla (tiukka kielto, hihnasta nykäisy). Vinkkejä saa antaa, ennen ku mie romahan ja mielellään kuulisin vinkkejä myös belgiharrastajilta?

Hyviä uutisia kuuluu jälleen kerran Romeon Rauha-pennun suunnalta. Rauha luustokuvattiin ja koko koira oli täydellisen priimaa. Silmät terveet,  lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja sen lisäksi Rauha oli myös TgAA negatiivinen ja sillä oli loistavat kilppariarvot! Ainoa harmi tässä Hollantilais-Suomalaispentueessa oli, ettei pentuja ollut enempää! 

rauha

kevättä rinnassa

Meillä eletään nyt levottomia aikoja. Kaikilla turreilla on enemmän tai vähemmän kevättä rinnassa. Myy aloittelee yhä ja aina vaan niitä ensimmäisiä juoksujaan… Romeo on ollut Myystä kiinnostunut viime päivät ja elää nyt lähes syömättä. Ei tarvitse ihmetellä, jos paino vaan entisestään putoaa. Ei ole helppoa poikakoirankaan osa. Myy taas on niin rasittava, että se tulee olemaan takuulla se meidän talouden viimeinen Narttu. Se piippaa, pyörii, hyörii ja tyrkyttää persettään Romeolle… onko ne oikeesti aina tuommoisia?! : p

a25 blogi1

Myy on kuitenkin mitä mainioin koira kun aletaan treenata. Tuon parempaa harrastuskoiraa en voisi itselleni kuvitella. Kaiken se oppii nopeasti ja asenne on aina niin mielettömän hyvä. Voi sanoa, että Myy on hyvä koira, mutta kun se ohjaaja on mikä on…. 😀

Viettiseminaarissa kouluttaja taisi muistaakseni sanoa, että huono ohjaaja – hyvä koira on kuitenkin noin yleensä paremmin menestyvä kuin hyvä ohjaaja -huono koira. 😀

blogi

Uusia holskuja tulee kavereille ja siitä jaksaa aina yhtä paljon iloita. 😀 Treenikaveri Jarmo, (jolla on siis entuudestaan Romeon täti Pinja-holsku), ottaa nyt Romeon siskolle Tyynelle syntyneen pennun, jonka setä Romeo on…  Kivaa, että Tyynen pentunen tulee näille nurkille ja saadaan taas uutta vahvistusta Keski-Suomen Holskuihin.

Arkea mennään ja kesääkin kai tässä jo pikku hiljaa odotellaan. Alla kuva meidän eiliseltä metsälenkiltä. Eilen ei vielä ollut niin talvi kuin mitä se tänään jo on yöllisen lumisateen jälkeen. :O

blogi2

Kuvia viikonlopulta http://nonomooreromeo.kuvat.fi/kuvat/Mets%C3%A4lenkki+maaliskuun+15.3.2014/