Treeniblogiin…

Bloggausta vuodesta 2008

Pääsiäisen aikaa

Mitäpä meidän arkeen kuuluukaan? Töitä, lenkkejä, paljon treenilöitä… Koiraharrastus on siitä (-kin) syystä varsin mukavaa, että kaveripiiri on laajentunut viime vuosien varrella melkoisesti. Harrastuspiireissä ei onneksi törmää juurikaan ikäviin ihmisiin. Kaikilla on rotuun katsomatta omat tavoitteensa, joita kohti yhdessä ponnistella toinen toistamme tukien. Ihan tosi, tosi kivoja tyyppejä on tullut tavattua koiraharrastusten myötä ja olen heistä kyllä kiitollinen. 🙂

Myy on jo iso tyttö. Aikuisluonteeltaan se on yhä äärimmäisen kiihkeä, vilkas, ottaa treenaamisen aina hyvin tosissaan ja on tietty hyvin reipas. Edelleen se on hyvin avoin ja sosiaalinen kaikkia/kaikkea kohtaan. Mörköjä sen elämässä ei vielä ole ollut. Myystä ei voi olla pitämättä, vaikka hyvin rasittavakin se on vilkkautensa ja kiihkeytensä vuoksi. Mitään tuhoja se ei ole vielä kodin irtaimiston suhteen toistaiseksi tehnyt, joten samaa mukavaa ”linjaa” mennään tässä asiassa perheen muidenkin koirien kanssa. Paino alkaa olla jo lähes sama mitä Romeolla (noh, viisi kiloa sinne tänne…), joka on hoikassa kunnossa… Voi olla näyttelytulos joskus tiukassa tuolla ulkomuodolla. Josko löytyisi jostain sokeahko tuomari .. Alla muutama tuore kuva mun ”kaunottaresta”. 🙂

Päivittäin on liikuttu paljon luonnossa. Varhaiset aamut ovat tähän aikaan vuodesta ihan parasta. Linnut laulavat ja metsässä on valoisaa. Monesti lähdetäänkin lenkille jo kuuden jälkeen aamusta – oli sitten pyhä tai arki.

Muutama kuva lenkkipolun varrelta.

Myyn hihnassa vetämisongelmaan löytyi lopulta ratkaisu – kuonopanta. Koulutus ei ole tuottanut toivottavaa tulosta, vaikka kovasti sen eteen on töitä tehtykin. Romeon kanssa hihnassa vetäminen on ollut helppo kouluttaa pois, mutta sama ei onnistunut Myyn kanssa…. Se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle. Siinä vaiheessa kun omat kädet (ranteet), hartiat, niska huusivat hoosiannaa, oli aika tehdä jotain, ennen kuin joku paikka hajoaa… Kuonpannalla vetämisongelma saatiin ainakin toistaiseksi hallintaan. Ei voi muuta kuin suositella pantaa, eikä Myy ole sitä kovin pahanakaan pitänyt. Nyt on pakko sanoa, että hihnalenkitkin ovat suuri nautinto ja Myyn hallitseminen helppoa!

Pääsiäisenä käytiin mummolassa. Jakamattomasta huomiosta ja sisäkoiran tärkeästä roolista nautti tällöin Moore. Moore voi vallan mainiosti. On ollut teve, jaksava ja ennen kaikkea – hyvin leikkisä. 🙂

Mukavaa kevättä kaikille!

Romeon pennut 2-vuotta!

Pari vuotta sitten elettiin jännittäviä hetkiä ja odoteltiin kovasti pentukuulumisia Hollannista. Lopulta pentujen syntymästä tuli tietoa ja tästä eteenpäin seurasimme pentujen kehitystä pentulaatikkoon asennetun webbikameran ja monien kuvien kautta.  Koko prosessi kaikkinensa – Romeon tuorespermalla tehdystä astutuksesta alkaen – oli valtavan mielenkiintoinen. Oli hienoa saada tästä pentueesta Rauha lopulta tänne Suomeen.  Alkujaan Rauhan piti tulla minulle, mutta myin koiran Katialle, koska koiran paikkaa ei meillä tuossa vaiheessa ollut. En ole katunut tätä päätöstä. Katia on tehnyt Rauhasta Tähden ja mitä todennäköisemmin siitä tulee vielä hieno jalostusnarttu Tarita`s kenneliin.  Molemmista pennusta kasvoi terveitä, hyväluonteisia, rodunomaisia ja kaikin puolin hienoja koiria. Onnea molemmille pennuille synttäreiden johdosta!

Alakuvassa Rauha ja Wellus ja ”pentujen” tuoreet kuvat. ❤

kuva Katia Närvä

 

 

kuva Tamar Wibier

 

Kuulumisia

Kevään kunniaksi blogin ulkoasukin muuttui. Jospa tämä tekstin pienentyminen nopeuttaisi silmälasienkin hankintaa… 😉

Tänään olin alkujaan tarkoitus olla Romeon kanssa Jatin agikisoissa, mutta varoaika nukutuksen jälkeen esti moiset jutut, joten nyt vaan olla möllötellään kotona. Aurinko paistaa ja jonkinasteisessa mielenhäiriössä tulin pesseeksi ikkunatkin puhtaaksi kuonojen jäljistä. Takapiha on muuttunut kurakentäksi Myyn ja Romeon spurttejen jäljiltä… Muutama kierros kurarälliä takapihalla ja sitten sisälle tepsuttelemaan valkoisille laattalattioille ja kohta sama uudestaan. : p Koirattomat ihmiset saavat slaagin täällä käydessään, vaikka kyllä se luuttu ahkerasti meilläkin heiluu, uskokaa tai älkää.

Käytiin tänään hiekkakuopilla juoksuttamassa lauma. Ihan sikana harmittaa kun kamera jäi kotiin! Aurinko paistoi täydeltä terältä ja koirat juoksivat innoissaan kirpakkaassa aamun pakkassäässä!

Samalla reissulla jaettiin myös tulevia Match Show-mainoksia, jolla keräämme rahaa seuran Vepe (vesipelastus) -venettä varten. Jyväskylän Hippoksen tapahtumassa on myös mukana koiravalokuvaaja Salla Kuikka, joka ottaa muotokuvia koirista tai koirakoista vaaleaa taustaa vasten. Hinta 3e. Kuvat saa sähköpostiin toimitettuna. Säävaraus, sateella ei kuvata.Ilmoittautumiset alkavat klo 11 ja hinta on 6 euroa. Kannattaa tulla kauempaakin mukaan! 🙂

Myyn juoksut ovat nyt sitten varmaan juostu, tai ainakin Romeon kiinnostavuus sitä kohtaan on lopahtanut. Myystä on tullut aikuinen ja varsin ärsyttäväkin sellainen. Hihnassa kulkeminen on asia, joka puhututtaa yhä. Voin sanoa, että tuirekaimionopein ei nyt edistytä – ei. 😉 On tahtoa huomattavasti paljon enemmän kuin näillä aikaisemmilla otuksilla. Myy edelleen vetää hihnassa kuin höyryveturi, JOS sillä on yhtään enempää hihnaa. Se on – joko tai tyyppi. Ainoa milloin Myy kulkee hyvin hihnassa kun laitan sen lyhyeen hihnaan, kuristuspannan kaulaan ja sitten mennään rinnakkain ja haistelematta. Eipä ole koiralla kovin kivaa kulkea noin pitikiä matkoja, mutta toinen vaihtoehto on hinautua painona sen perässä ja se taas ei miellytä minua. ; ) Pitkässä hihnassa ei usko hyvällä – hakee namin joo, jonka jälkeen ryntää taas vetämään hihnan päähän. Kehu oikeasta paikasta – ei auta kun sadasosasekunnin ja taas mennään, eikä usko pahalla (tiukka kielto, hihnasta nykäisy). Vinkkejä saa antaa, ennen ku mie romahan ja mielellään kuulisin vinkkejä myös belgiharrastajilta?

Hyviä uutisia kuuluu jälleen kerran Romeon Rauha-pennun suunnalta. Rauha luustokuvattiin ja koko koira oli täydellisen priimaa. Silmät terveet,  lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja sen lisäksi Rauha oli myös TgAA negatiivinen ja sillä oli loistavat kilppariarvot! Ainoa harmi tässä Hollantilais-Suomalaispentueessa oli, ettei pentuja ollut enempää!